torstai 27. kesäkuuta 2013

Hetta-Pallas

Vaeltamassa. Ylä- ja alamäkeä, kivikkoista ja välillä tasaisempaa. Mutta mitä kivikkoisempi nousu, sitä upeammat maisemat. Alkuun sumuista, näköalatonta, mutta sitten yhä vain kirkastuvaa. Tuntureita tuntureiden perään, kauas kauas. Hiljaista. Ajoittain kapustarinnan kutsuva laulu, niittykirvisen sirkutus. Jostain kaukaa poronkellon kalkatus. Virkistävä vesikuuro, sitten taas auringonpaistetta. Kaukana kiire. Vain loputon kävely, askel askeleelta, ihmetellen.












3 kommenttia:

  1. Työpöyän ääressä on mukava kattoa näitä kuvia ja muistella miten mahtava reissu meillä oli! Pitäs tulla joku päivä kattomaan loputki kuvat. :)

    VastaaPoista
  2. Tuuppa vaan! Tällaisiin maisemiin pitää päästä uudelleen...

    VastaaPoista
  3. vautsi,ihania kuvia ja taatusti ihana reissu <3

    VastaaPoista