Minä täällä taas. Kasasin kirpparille myyntiin meneviä tavaroita. Sitähän on nurkissa ja kaappien perällä niin paljon kaikkea, aattelin. Vaatteita, joita ei oo pitäny miesmuistiin. Kuppeja, joita ei halua nähä silmissään. Koriste-esineitä, joita asiakkaat lahjottanu. Joutaahan ne myymään! Sinne vaan! Mutta tuo neuletakki oli kyllä niin ihana, on se oikeestaan vieläki aika mukava päällä, pitääpä alkaa taas käyttämään tätä. Ja nämä farkut ostin Göteborgista, voi että tulee ihan mieleen se kevät siellä, nää farkut on melkeen kaikissa kuvissa. Tää huppari oli päällä sillä viime kesän lomareissulla, se oli niin huippu, ei tästä voi luopua, menee lenkkipaitana. Nämä kengät oli jalassa sillon ko käytiin Sen yhen tyypin synttäreillä, ei näitä voi myydä, tai laitan ainaki niin korkeen hinnan ettei kukaan osta. Se yks pikkupoika oli kyllä aivan ihana joka toi sitte tämän tuikkukupin ko terapia loppu, pakko säästää, tää on niin ruma että tavallaan jo aika hieno. Ja se vanha täti, joka anto tämän virkatun rintaneulakukan; se oli niin mua aatellu ko oli tämän tehny, laitetaan sivuun.
Että mitäkö sitten vein kirpparipöytään. Kaikki nuo edellä maininut ja vielä paljon muuta. Melkeen tippa linssissä. Ja halvat hinnatki laitoin. Ja sitte kuitenki, huomenna en ees muista mistä oon luopunu (päässy eroon).
(Toim. huom. Kuva ei liity tarinaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti