...odottaa lukemistaan harvinaisen monta hyvää kirjaa.
Tai, ainakin ennakkoajatus niistä on, että hyviä on. Mitäkö siinä sitte on, ja mitä ehkä voisin suositella muillekin (vaikka tosiaan kaikki kirjat on vielä lukematta).
Kristine Barnett: Ihmeellinen mieli. Poikani tarina. Tämä kirja on ystäväni suositus, ja ootan että pääsen uppoamaan siihen. Takakansi lupaa näin: "Kuinka autistisesta lapsesta tuli maailman älykkäin poika? Äidin koskettava tarina todistaa, miten ylivoimaisia esteitä rakkauden ja rohkeuden avulla on mahdollista voittaa." Tarina on tosi...
Heli Laaksonen: Aapine. "Tämä aapine o niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast." Aapinen ja paasausosio. Vaikka murre on itelle outo, niin ajatukset ja ulosanti niin mainiota että oon ihan koukussa siihen. Kuunnelkaa nyt tätäki:
"Geet käytetä harvo eikä sillonka,/kyl kreipi ilmanki kuarituks saa!/
Ja jollei Ruatis käsitetä,/mitä Köteporkil yritetä,/ jätä viikinkit sin vinkuma,/ tul kotti pallokrillama!"
Reetta Vehkalahti: Leikki on totta! Näkökulmia vapaan leikin tukemiseen. No, nyt lipsahti ammattikirjallisuuden puolelle. Joka tapauksessa takakannessa on viisaita sanoja jälleen: "Leikkiminen on kuin terveellinen ruokavalio, joka pitää ongelmat loitolla ja kasvattaa koko ihmistä."
Victoria Hislop: Saari. Tää on kesken. Romaani, tarina, takavuosien Kreetalta. Vaikuttaa aika hyvältä.
Njaa, tuo kuvan alimmainen on päiväkirja. Siitä on paha mennä sanomaan mitään. Takakansitekstiä ei ole, ja otteitakaan en teille lupaa. Ja sen kirjan hyvyys on vähä niin ja näin, mutta tärkeä se on aika ajoin.
Mutta jos tänne asti jaksoitte lukea, niin tässäpä sokerina pohjalla vielä ote Aapisesta.
