Päivitys

Haluaisin hirveesti päivittää blogiani, postata jotakin mukavaa. Mutta en yhtään keksi mitä kirjottasin. Toisaalta niin kumman hullunkurisia asioita sattunu paljonkin, toisaalta ei mitään kummempaa. Paljon haluais kaikkea vuodattaa eikä siltikään yhtään tiiä mitä kertois. Kumma tunne. Ja silti ymmärrän tämän tunteen täysin. Päädyin sitte lopulta vaan tähän (aina ko tuntuu että iteltä loppuu vähänkää järkevät sanat ni on niin hyvä lainata toisten sanoja), tää aina kolahtaa:

Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

”Kurkikin jo lähti”, veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
”niin maar; lähti”, sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
”Täytyy tästä…”, toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
”Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."

 

(Lauri Pohjanpää)