"Ja arvaa mitä, juuri silloin tuli meidän isä katua pitkin.
Hän ei tiennyt, että me olimme ihan yksin jouluostoksilla.
- Ei mutta, nuo lapset minä olen joskus nähnyt, vaikka en muista missä, sanoi isä.
- Mutta herttaisia lapsia, minäpäs tarjoan niille leivokset.
Kyllä me riemastuimme! Saimme juoda kaakaota ja syödä leivoksia mielin määrin..."
(Astrid Lindgren: Lotta, Janne ja Minnamanna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti