Niin pitkän tuntunen viikko ollu. Työt vieny voimia, vaikka tuntunu että sielläki vaan puolittain ajatus luistanu ja unohtanu millon mitäki. Alkaa kai jo paras veto loppua. Iltaisin on poikki muttei silti saa mentyä nukkumaan tarpeeksi aikasin. Ko ollu vieraita. Ja hyviä juttuja. Ja niin valoisaa. Ja aamulla on sitte taas väsyttäny. Yrittäny välillä olla tomera, pestä pyykkiä ja syyä ja tiskata. Vaihtelevalla menestyksellä. Pioni tuonu iloa koko viikon. En tienny että ne tuoksuu niin ruusulle. Ulkona vihreä antaa oottaa itteään; vain aavistuksia siellä täällä. Toisaalta kuitenkin just se, odotus ja aavistus, niin kutkuttavaa, parasta.