Just nyt ei oikeen saa otetta kesästä. Haluais hengittää vapaasti kesäiltaa, mutta tiiättekö ko niinku ois semmonen kangas siinä eessä että ei pysty. Ja silmät näkee kyllä kuinka kukkivaa on ja kuinka pelloilla on ihanan vihreät oraat, mutta silti sitä ei jotenki.. tajua! Niinku ei ois ihan täysin hereillä. Menee vaan, eteenpäin.

 Nii, kohti lomaa kai kovasti. Vaikka ei sais vielä aatella sitä. 

Ja pitäis kai sitä ihmisen pystyä elää työssäkäyvänäki ihan oikeasti...?

Tämmöstä nyt vaan, tänään. Unissakävelyä.