"Taivaanpunainen ilta,

ruusunkukkateetä valkoisista kukista,

aitan takana sinipunakeltakaari sateen,

ikkunan edessä lupiinijärvi,

pisaroiden sadetanssi ripin ropin yli katon.

Punainen ohenee ohenemistaan,

jää sininen,

tummuu yö,

poika nukahtaa sadunlukuun,

hetki hetkeltä lakkaamatta jokin syntyy

kuolee jokin

ja huominen on poluton ruoho."

(Leif Färding)

___________________________________________________

Joskus tulee hetkiä että alkaa vaistomaisesti tapailla jonkin tutun runon sanoja. 

Hetkiä, jotka joku on jo kuvannut sanoillaan. Tässä hetkessä tämä runo, on totta.

Ja niinku muistolauseeksi jää mieleen soimaan: huominen on poluton ruoho...