Yhä useammin ja useammin löydän itseni metsäpoluilta, puitten juurelta, rantakiveltä. Vihreissä kumppareissa, vanhoissa lököhousuissa ja hupparissa. Siellä kuin kotonani, omana ittenäni, kokonaisena. 

Ollu mökillä, ollu kesässä. Kokonaan. Mieli tahtois jo jäädä sinne, metsään, kiireettömyyteen, lomaan, tilan tuntuun. Kiskomalla kiskon itseäni vielä todellisuuteen, arjen realiteetteihin: tankattuun autoon, puhtaaseen paitaan, reippaaseen poninhäntään ja painavaan työreppuun. Mutta joinakin päivinä, myönnän sen, jätän repun autoon ja vien asiakkaanikin metsään, pellolle, kotipihalle... Moni muukin on siellä enemmän oma itsensä.