lauantai 12. heinäkuuta 2014


Sain kortin ystävältä. Ensin lukemalla luin tiheitä rivejä kortin takapuolelta, kuulumisia, ajatuksia, pieniä piirroksia. Voi ko tuntu hyvältä saada kortti postista! (KIITOS!) Sitten käänsin kortin ympäri ja siinähän oli koko elämä. Tunnistin itseni ensimmäisestä lehmästä, joka istuu ja ihmettelee: miten saisin keinun liikkeelle, tuulen humisemaan korvissa. Kortin Mimmi (se viisas lehmä!) lähtee kokeilemaan, ensin varovaisesti: josko heiluttaisin jalkoja, häntää ja jalkoja, eri suuntaan vai samaan suuntaan, heilutanko jalkoja käsiä häntää sarviakin.. 
Välillä Mimmi horjahtaa ja melkein putoaa. 
Mutta sitten, sitten löytyy oikea liike: jalat eteen ja taakse, yhtä aikaaa, eteen ja taakse. 
Ja keinu heilahtaa vauhtiin!

Opettelua se vaatii. Keinuminenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti