Pikku hiljaa. Nousee paprikan taimet mullasta. Tuntuu kotiovi tutummalta. Kevenee askel. Aistin pölyn ja kevään. 

Ja tänään, huomaan innostuvani enemmän (kiitos ihanat työkaverit ja huippu koulutus), hymyileväni ilman syytä, ostavani hetken mielijohteesta hyvänmielenromaanin kirjakaupan uutuushyllyltä. On näitä päiviä. Ja on niitä toisia. Ja nyt tuntuu että näitä päiviä saa luvan tulla enemmän.