keskiviikko 15. heinäkuuta 2015









Kai nyt vasta, asettunu taloksi. Että tajuaa kuin hyvä täällä on. Kotona. Vaikka on se niinki, Laaksosen Heli sen taas sano että "uure huusholli muuttuminen kotosaks kestä mul kokonaise vuarenkiarro. Sit ko o nähny kevä ja syksy ja suve ja pakkase, tiätä, kummone on tämä nykynen koto." Ja heti seuraavaksi näi: "Onk tää nyy sit teijä loppuelämän paik? kysytä. Mist sitä voi tiättä, ko ei tiär ens kevästäkkä - ollank henkis, eletänk viäl vapaas tasavallas, tulek takatalv vai etusuvi? Juur nyy o hyvä. See riittää tänäseks. Ei varvistel kymmene vuaren päähä."

Juur nyy o hyvä, just nytte. On terassin pöytä missä juua aamukahvia. Pullataikina ja korvapuustit pitkästä pitkästä aikaa (ko tällä jollaki on nyt niiiiiin hyvä keittiö). Usein avautuva ovi vieraitten tulla ja lähteä. Parina päivänä se on pysyny kiinnikki, sen verran että ehtiny lukea Heli Laaksosta ja paria muutaki kirjaa ja hihitellä. Just nytte on hyvä. Kastella paprikantaimia ja ommella pitsipöytäliinasta kesätoppia. Tuntea olevansa niin arvokas että kannattaa pyöritellä pellillinen lihapullia iha vaan ittellensä. Ihmetellä ihmeen tasapainosta oloa (miksi sitä pitääki ihmetellä?).